sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pakkaset paukkuivat ja Ansku sairasteli


Ulkona on ollut aika jäiset tunnelmat viime viikkoina, kun pakkasasteita on ollut reilusti yli -20, eikä mun oo kyllä yhtään tehnyt mieli lähteä ulos sen takia. En olis kyllä kauheesti voinutkaan, kun oon ollut flunssan kourissa taas kerran. Muhun iski joku oikein ihana ikuisuus flunssa, joka ei tuntunu paranevan sitten yhtään millään. Kaikkein mukavinta siinä on ollut vielä se kun oikeastaan mitään lääkkeitä ei saa edes ottaa. Lopulta sainkin sitten pitkän sairastamisen jälkeen lääkäriltä reseptillä semmosta lääkettä mitä saan käyttää ja kyllä siitä heti olikin apua. Paljon helpompi hengittää ja olo on muutenkin paljon parempi.


Siinä sairastellessa mua harmitti ihan älyttömän paljon, kun pakkaset teki ulos kaikkea niin kaunista mitä olisin halunnu lähteä intopiukeena kameran kanssa kuvailemaan oikeen urakalla, mutta enhän mä kipeenä voinut mihinkään pakkaseen lähteä. Mun täytyi sitten tyytyä kaikkien niiden aivan upeiden kuvien sijaan tälläsiin jäisiin tunnelmiin, joita sain kuvattua sisältä käsin. Ei näistä nyt kyllä mitään kovin ihmeellisiä tullut, mutta sainpahan edes jotakin kuvattua.



Meille tuli vihdoin ja viimein perjantaina pitkän odottelun jälkeen uusi astianpesukone. Tilattiin netistä ja saatiin vielä ilmanen kotiinkuljetuskin kaupan päälle. Koneen asentamista odotellessa Rinsessa näki tilaisuutensa tulleen ja meni kellimään meidän uuden astiskoneen päälle. Tykkäsi varmaan tuosta villasta, jolla kone on suojattu. Minä olen tietenkin ollut nyt ihan onneni kukkuloilla, kun päässyt koneella tiskaamaan kaikki kattilatkin yms. Niin se meidän edellinen mini astari sanoi sopimuksensa irti ja jouduttiin oleen jonkun aikaa ilman astiskonetta, mikä taas oli aivan kamalaa!


Se on kummallista, kuinka ihminen tottuu kaikkien koneiden tuomaan helpompaan arkeen niin ettei sitä enää tahdo pärjätä ollenkaan ilman niitä koneita. Itse joskus muutama vuosi sitten pesin vielä kaikki lakanatkin käsin, kun en pyykkikonetta omistanut ja talossa jossa asuin ei ollut lainkaan omaa pyykkitupaa. Kummasti sitä vain pärjäs käsipyykillä ja käsitiskillä, kun oli pakko eikä ollut yhtään vaikeeta.
Sain muuten uusia hienoja tuoppejakin x)
Kyllä nyt kelpaa mun juoda mehuja ja limsoja, kun on noin hieno karhu-tuoppi, mistä juoda. Tuota itse karhuahan minä en itse juo ollenkaan, enkä mitään muitakaan sen "korvikkeita" mut paras mehulasi on iso tuoppi. Sami joutui nyt sitten uhrautumaan että mä sain hienoja tuoppeja itelleni, kun noita sai kaupan päällisenä K-kaupasta.

Kiitos ja Kumarrus
-Ansku-

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Loppuvuoden kuulumusia

Meillä oli aika kiireinen loppu vuosi. Kaikenlaista uutta ehti tapahtua ja sairastelemaankin kerkesin jonkin verran siinä välillä. Melkein joka päivä oli menoa jonnekkin suuntaan tai muuten kotona jotain hommaa mikä vei melkein kaiken ajan, jonka vuoksi ei sitten ehtinyt edes bloggailemaan.



Marraskuun lopussa meillä kävi anoppi kylässä ja mä ostin itelleni ihanan koiran, jonka kanssa ehdin aiheuttaa hämmästystä facebookissa ennenkuin kerroin että kyseessä oli tälläinen yli suloinen pumpulilla täytetty versio.


Meille syntyi myöskin niitä kauan odotettuja ja toivottuja gerbiilin poikasia oikein kaksin kappalein.
Molemmat naaraat synnyttivät burmese vauvansa samoihin aikoihin ja poikueille tulikin ainoastaan päivän verran ikäeroa. Näissä muksuissa oli myöskin ensimmäiset meillä koskaan syntyneet kuviolliset burmeset ja osa lapsista on ehtinyt muuttaa jo uuteen kotiinkin.



Rinsessa kissa hassuili jälleen kerran tuijottamalla ikkunasta ulos silloin kun sälekaihtimet on kiinni.
En kyllä tiedä mitä se kuvittelee tuostakin muka näkevänsä.


Uusia ponejakin ehti meille kotiutua taas muutamat kappaleet ja tässä kuvassa yksi esimerkki näistä. 
Kuvassa vasemmalla on lapsuudesta tuttu poni, joka kuuluu siskolleni ja oikealla taas minun oma yksilöni joka hieman lähempänä alkuperäistä kuntoaan. Molemmat pesemättömiä kuvassa.


Kotonamme tapahtui myös hieman muutoksia sillä meille tuli laminaatti olohuoneen lattiaan. 
Tämä asennettiin aivan itse isäni avustuksella ja itse tykkään kyllä todella paljon, sopii meidän asuntoon hyvin.
Hieman tämän jälkeen saimme hankittua myös VIHDOINKIN uuden sohvan meidän vanhan rikki menneen tilalle. Tämä on juuri passeli tapaus meille pienen kokonsa ja vuodeominaisuutensa vuoksi.


Kävimme ensimmäisessä ultrassa, jossa todettiin että kaikki näyttää aivan normaalilta.
Tämän jälkeen aloimme pikkuhiljaa kertoa uutisesta muillekkin, kuin aivan lähimmille.
Veljeltäni saatiin autoon turvakaukalo valmiiksi ja Rinsessa ihastui siihen heti ja nukkuikin siinä seuraavat kaksi päivää, kunnes minä aloin purkaa pehmusteita irti pesua varten.


Rakas ystäväni, joka on myöskin paras ystäväni, kävi pitkästä aikaa kylässä ja toi minulle kaikkia ihania tuliaisia Lissabonista. Hän on siellä ollut jo muutaman kuukauden opiskeluidensa vuoksi ja oli nyt joululomalla Suomessa. 


Joulu meni ihan mukavasti vaikkakin mulla otti hieman voimille koko päivän matkaaminen paikasta toiseen, kun kävimme kaikilla vanhemmillamme kylässä. Todettiin myös että seuraavana jouluna ei kyllä ainakaan samana päivänä käydä joka paikassa sen pienen kanssa.

Uudenvuoden aatto meni myös ihan kivasti perheen kanssa rauhallista iltaa viettäessä.


Pian vuoden vaihtumisen jälkeen minä itse pääsin erittäin pitkästä aikaa kampaajalle leikkauttamaan hiukseni taas kuosiin ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Tukka tuntuu nyt ihanan kevyeltä sen reippaan ohennuksen jälkeen ja toisin kuin moni luulee, niin tämä on minun luonnollinen hiusvärini.

Tässäpä pikaiset kuulumiset loppuvuodelta ja nyt aletaan elämään tätä uutta vuotta etiäpäin.
Mukavaa alkanutta vuotta teille kaikille lukijoille!

Kiitos ja Kumarrus
-Ansku-